Sanotaan että hyvää ei saa halvalla. Näin monesti onkin, mutta kun puhutaan valokuvauskirjoista ja -lehdistä, väite on mahdollista kumota.
Internet on iso paikka. Parhaimmillaan se on kirjastojen kuningas, huonoimillaan turhan ja epäluotettavan tiedon kaatopaikka. Jos jotankin tietoa ei internetistä löydä, on syy luultavasti etsijässä, ei internetissä. Valokuvaus on laajalle levinnyt harrastus (ja ammatti) ja internet tarjoaa siitä rajattomasti tietoa. On vinkkejä, uutisia, arvosteluja, kuvagallerioita, rakentelua, kuvausoppaita, keskusteluja yms. yms. Oikeista lähteistä ja oikein suodatettuna kaikki tarvittava tieto on nokan edessäsi koko ajan..ja maksat vain muutaman kympin kuussa! Kukapa tätä ei ostaisi ja kukapa muuta tarvitsisi?! Kuka jaksaa enää innostua tilaa vievistä kirjoista ja vuosien varrella repaloituvista lehtien sivuista? ...MINÄ! Nykytekniikalla kaikki on mahdollista, mutta internet ei taivu rulalle laukkuun. Eikä internet tykkää kahvimukin jättämistä rinkuloista sivuillaan. Eikä internet tarjoa lukemistaan sähkökatkoksen sattuessa. Internet on GREAT, mutta ei tuoksu paperille ja musteelle.
Olen aina pitänyt halvasta. Kun ostaa halpaa, niin vaivalloisesti ansaitsemani roponi ikään kuin lisääntyvät tai ainakin säilyvät pidempään. Halpaa vain on vaikea saada ja halpa usein tarkottaa myös kompromissia laadussa. Näin on monessa asiassa (myös internetissä), mutta kirjoissa ja lehdissä siihen ei tarvitse alistua. Suomessa valokuvauskirjat maksavat 30-60€ ja valokuvauslehden vuosikerta n. 60€/vuosi. Tarjonta kirjakaupoissa on suppeea ja suomalaisista kameralehdistä en ole juuri ikinä pitäny. Kirppareilta ja divareista voi tehdä löytöjä ja vanhoja valokuvalehtiä voi kantaa puoli-ilmaiseksi kotiin. Mutta jos luettu englanti taipuu, niin tarjolla on hyvempää halvemmalla.
Ruoho aidan toisella puolella on aina vihreämpää ja valokuvauslehdet sekä kirjat halvempia Amerikassa ja Briteissä. Amazon.co.uk (tai .com amerikan versio) palvelusta löydät kymmeniätuhansia kirjoja aiheesta kuin aiheesta, uutena ja käytettynä. Halvimmillaan käytetyt kirjat maksavat vain 0,01£ + postikulut 3,94£ (yht. n. 4,30€). Tämän halvemmaksi kirja ei juuri tule!! Usein halvimmatkin käytetyt kirjat ovat lähes uudenveroisessa kunnossa. Maksun voi suorittaa kätevästi luottokortilla tai jopa Visa Electornilla. Kaiken muun hyvän lisäksi Englannista tilatessa kirja tippuu postilaatikkoosi alle viikossa. Kirjoista löytyy usein käyttäjien arvioita sekä näytesivuja, joten sikaa ei tarvitse säkissä ostaa. Sivuilla on myös mahdollisuus tallentaa mielenkiintoisia kirjoja Whislisteihin, mistä kirja on helppo pistää tilaukseen, kun siihen on tarvetta. Helppoa, hauskaa ja halpaa!
Olen tilannut joskus suomalaista valokuvauslehteä, enkä juurikaan ihastunut. Kaikki oli sinällään kunnosa, mutta mielestäni taso ei vastannut hintaa..varsinkin kun olin Englannissa tutustunut paikallisiin lehtiin, jotka olivat huomattavasti laadukkaampia ja halvempia. Ihanan internetin avustuksella, onnistuin löytämään halpaa ja ammattimaista valokuvausasiaa, joka kannettaisiin kotiovelleni ja siitä sisään. Tiukan vertailun jälkeen tilasin viime joulukuun lopulla kaksi valokuvauslehteä Yhdysvalloista. Onni potkaisi Shutterbug ja American Photo lehteä. Ensimmäisen numerot napsahtivat kotiin helmikuun puolessa välissä ja näkemäni perusteella voin olla tyytyväinen tilauksiini.
Shutterbug ilmestyy 12 kertaa vuodessa ja Suomeen tilattuna maksaa n. 30€/vuosi..halpaa! Lehti on paksu, n. 170 sivua, täynnä mainoksia, mutta mielestäni asiaa löytyy koko rahan edestä. Arvosteluja, vinkkejä, tekniikoita, uutisia.
American Photo ilmestyy 6 kertaa vuodessa (+ ilmainen digilehti www.zinio.com sivustolla) ja on huomattavasti ohuempi. Sivuja löytyy puolet vähemmän kuin Shutterbugissa, mutta myös mainosten määrä on selvästi pienempi. Kun Shutterbug keskittyy enemmän välineisiin ja teknikoihin, tarjoaa American Photo enemmän tariniota kuvista ja niiden kuvaajista. Tämä lehti kannetaan kotiin hintaan 15.30€
Tämä varsin kattava lehtiyhdistelmä siis maksaa yhteensä n. 45€/vuosi ja yhteensä saan luettavaa 18 lehden verran. Halpaa ja helppoa tämäkin!
Mainittakoon vielä loppuun että, tällä ennätyspitkällä kirjoituksella en suinkaan kehota lopettamaan suomalaisten lehtien, kirjakauppojen ja divarien tukemista, vaan tarjoan vaihtoehdon halvan ja hyvän metsästäjille...ja eiku tilaamaan!
UPSin lupaama paketti Macodirectiltä Saksasta, päätyi tänään käsiini ja pääsin kehityshommiin. Paljon olin ottanut selvää asioista ja samalla rakentanut pieniä peikkoja kehityksestä, mutta kaikki sujui livakasti kuin Björgenin suksi! En näin yömyöhällä lähde tarkemmin purkamaan noita vaiheita (vieläkään), vaan se jääköön tuonnemmaksi.
Alla kolme kuvaa Kodakin T-Max 400 rullasta, Rodinal 1:50 kehiteellä kehitettynä (kehitysaika 10 min). Kiinnitteenä Fix-ag (7 min.) ja loppupesussa käytetty Ageponia. Skannaus likaisella CanoScan 4200F tasoskannerilla. Tykkään kovasti tuosta rakeisuudesta!! Kontrastia jouduin hieman lisäämään skannauksen jälkeen, mutta muutoin tulokset on hyviä ja innoittavia. Kuvissa on nähtävissä tuollaisia selkeitä tummi raitoja, jotka ilmeisesti ovat skanneristä peräisin. Negoista en moisia raitoja löytänyt vaikka kuinka luupilla tähystelin. Mutta nuo liat ja raidathan vain lisäävät kuvien loistavaa tunnelmaa.
Eiku uutta matoa koukkuun ja lisää filmiä Nikoniin! 
Olympiahuuman keskellä, on pieni hetki aikaa päivittää blogia.
Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, olen sitten mennyt hankkimaan Nikonin f-501 filmikameran (sikahalvalla Saksasta). Linsseinä, jo aiemmin esitelty, Kaleinar-5N 100mm f2.8 (halvalla Suomesta) ja uusi tulokas Helios-81N 50mm f2 (sikahalvalla Ukrainasta). Lisäksi taustalla lymyää tähän settiin täydellisesti sopiva salama, Nikon SB-24 (suht halvalla Suomesta).
Ai miksikö filmikamera? Alkuperäisenä ajatuksena hankin tämän reissukameraksi, kun tuota suurta ja kallista digijärkkäriä aina välillä hirvittää kannella mukana ympäri maita ja mantuja. Lisäksi alkukantaisempi meininki manuaalitarkennuksineen kiehtoo kovasti..ja totuuden nimessä filmille kuvaaminen pakottaa keskittymään enemmän jokaiseen kuvaan, kun ei raaski paukutella hyvin montaa rullaa tunnissa. Filmille kuvaaminen on vuosien varrelta varsin tuttua puuhaa, sillä aikaisemmin "retroillut" mm. Nikon EM;n ja parin Yashican kanssa.
Tämän kyseisen, Nikon F-501, kameran valitsin halvan hinnan ja vanhempien linssien yhteensopivuuden takia. Valotusmittari toimii kaikilla Nikon Ai mallin tai sitä uudempien linssien kanssa. Rungosta löytyy myös automaattitarkennus, mutta sitä tuskin tulen hirveästi tarvitsemaan. Mukavana lisänä etsimessä näkyy mittari, joka ilmoittaa milloin tarkennus on kohdillaan. Suljinajan voi valita manuaalisesti väliltä 1/2000-1 sek., tosin itse käytän aukonesivalinta moodia.
Ja se mainitsemani uusi askel! Tämän kaluston avulla on tarkoitus astua mustavalkokuvauksen ja filmin kehityksen ihmeelliseen maailmaan. Aluksi tarkoituksena oli kuvata värifilmiä, mutta filmirullien kehitysmaksut kauhistuttivat ja saivat pohtimaan halvempia vaihtoehtoja. Muutaman intensiivisen nettisurffaustunnin ja tarkkojen kustannuslaskelmien jälkeen, uusi suunta oli löytynyt. Mustavalkofilmin kehitys osoittautui suhteellisen helpoksi, halvaksi ja erittäin mielenkiintoiseksi tavaksi kuvata filmiä. Välineet ja kehitykseen tarvittavat kemikaalit tosin maksavat alkuun melko paljon, mutta tulevat pitkässä juoksussa paljon halvemmaksi. Vielä kun pöydältä löytyy negoja skannaava skanneri, niin homma sai sinetin. Suurin etu filmin kotikehityksesä on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa lopputulokseen. Vaikuttaa voi esim. rakeisuuteen ja kontrastiin. Jossain valokuvausliikkeessä kehitetyt negat voivat olla suuri pettymys, mutta itse kehittämällä voi etsiä juuri omaa silmää mielyttävän tyylin. Näistä kuitenkin löpisen lisää, kunhan saan ensimmäisen filmini kehitettyä. Jos vain UPS pitää lupauksestaan kiinni, niin kehityskamat saapuvat Saksasta (tosi halvalla) kotiovelle maanantaina ja pääsen kehityksen makuun!
Maanataita odotellessa..SUOMI SUOMI SUOMI!!